Yangon oli sen verran hikinen ja kaoottinen paikka enka olisi juurikaan keksinyt tekemista kolmanneksi paivaksi joten oli aika vaihtaa maisemia kohti Bagania, joka temppeleineen oli ehka eniten ennakkoon odottamani paikka Myanmarissa. Jostain syysta kaikki lennot Baganiin lahtivat klo 6-7 valilla ja lentolippuuni oli merkitty check-in:in alkavan klo 5:00 eli paiva alkoi erittain epamukavalla amuheratyksella klo 4:00.
Saavuin siis puoliunessa Yangonin vatimattomaan kotimaan terminaliin ja kuten arvata saattaa check-in alkoi oikeasti vasta lahempana kello kuutta... Kentalla odotti iakas ATR-potkurikone - kyseinen malli tuli hyvinkin tutuksi nuoruusvuosien Lapin-reissuilla. Lento lahti tasmalleen ajallaan ja sujui ongelmitta - konekin tuntui kestavan mainiosti! Baganissa hieman pomppuisen laskun jalkeen oli edessa 10 minuutin siirtyma taksilla laheiseen kylaan, jossa oli jo taysi tohina paalla. Lukemattomat pyorat, mopot, hevoskarryt ja muut kulkuneuvot varmistavat korkean melutason. Itse kyla on pieni ja koyhan oloinen, turisteja ei juurikaan nay. Tuntuu etta olen hotellini ainoa asiakas!
Lepailen hetken ennen kuin vuokraan pyoran paastakseni tutkimaan temppelialuetta, joka levittaytyy hyvin laajalle alueelle ('Old Bagan') joka alkaa parin kilometrin paassa kylasta. Temppleita on varmaan satoja - joukossa muutama suuri ja lukuisia pienempia. Osa pienemmista rakennelmista vaikuttaa hyvin tuoreilta kun taas vanhemmat ovat noin 1000 vuoden ikaisia... Arkkitehtuuri muistuttaa jossain maarin Angkoria, mutta toisin kuin siella suurin osa rakennuksista on tehty punaisesta tiilesta. Joissakin on kullatut tornit ja valkoiset seinat mutta useimmat ovat hieman rapistuneita johtuen eroosiosta ja maanjaristyksista. Aluetta on vaikea hahmottaa kokonaisuutena, paadyn siksi aluksi vain pyorailemaan ympariinsa ja pysahdyn aina kun vastaan tulee jotain kiinnostavaa.
Isoimmat temppelit nakyvat kauas ja ne on helppo loytaa ostamani kartan avulla. Useimmat temppelit ovat vaikuttavampia etaalta - sisatilat ovat usein aika vaatimattomat ja pitavat sisallaan lahinna Buddha-patsaita. Parin tunnin kiertelyn jalkeen helle ja vasymys alkavat kayda sietamattomiksi - loydan onneksi mukavan ravintolan, jossa paikallinen perhe tarjoaa valtavan maaran paikallista ruokaa erittain kohtuulliseen hintaan. San lisaksi ilmaiset jalkiruoat ja postikortteja - paikallinen vieraanvaraisuus on hammastyttavaa! Jatkan temppelien kiertamista ja kellon lahestyessa viitta olen kiertanyt useimmat suurimmista ja kuuluisimmista. Tsekkaan lisaksi uudelleen rakennetun palatsin - kyseessa on valtava kullanhohtoinen rakennelma jonka historia jaa epaselvaksi. Ja olen taas kerran ainoa asiakas!
Bagan on kokonaisuutena erittain vaikuttava mutta yksittaiset temppelit alkavat toistaa itseaan pidemman paalle. Lisaksi armoton helle alkaa vaatia veronsa. Kohteena kiinnostava ja kaymisen arvoinen mutta en kuitenkaan vertaisi sita Angkoriin. Auringonlaskun lahestyessa lahden pyorailemaan takaisin kohti hotellia. Vietan lahes tunnin tuskaillessani paikallisten Internet-yhteyksien kanssa. Onnistun vihdoin paivittamaan blogiini olinpaikkani (kayttamalla jotain saksalaista proxya) mutta paluulentojen varaaminen osoittautuu mahdottomaksi. Tasta tulee viela ongelmia kuten tulen myohemmin huomaamaan...
Yritan viela loytaa 'Bagan Viewing Tower:in' ennen auringonlaskua mutta se osoittautuu mahdottomaksi kunnon opasteiden puuttuessa. Kyseinen rakennelma on hallituksen keskelle maailmanperintoaluetta rakentama pilvenpiirtaja - vahintaankin arveluttavaa toimintaa siis mutta olisin halunnut nahda alueen kokonaisuutena. Fillaroin pimean tullessa takaisin ja vietan loppuillan lahinna lepaillen. Syon jotain deep fried -possua paikallisessa muovituolikuppilassa ennen kuin vetaydyn nukkumaan jo kymmenen maissa...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment