It's time to move on again - getting closer and closer to Helsinki all the time... But still pretty much in the middle of nowhere!
Edessa on siis toinen n. 30h kestava junamatka. Talla kertaa kyseessa on joku todella verkkaista vauhtia kulkeva 'paikallisjuna' Ulan Batorista Irkutskiin - matkaa on reilut 1000km mutta jotenkin siihen saadaan kulumaan lahes puolitoista paivaa! Juna lahtee aikataulussa UB:n vaatimattomalta asemalta. Talla kertaa olen varustautunut runsailla evailla ja tuhlaan viela viimeiset togrogit asemalla ruokaan ja juomaan. Se kannattaa silla tassa junassa ei ole ravintolavaunua ollenkaan!
Matkaan taas neljan hengen soft sleeperissa kolmen venalaisen rouvan kanssa. He osoittautuvat harmittomaksi matkaseuraksi vaikka yhteista kielta ei taaskaan loydy. Mammat menevat heti nukkumaan junan lahtiessa iltayhdeksan maissa. Ulkona on pimeaa joten maisemista ei jaa mitaan havaintoja. Lueskelen kehnoa kirjaa puoleen yohon asti - oletan rajanylityksen tapahtuvan joskus keskella yota ja yritan pysya hereilla siihen asti. Nukahdan jossain vaiheessa ja heraan kun on taas valoisaa - kello on jotain kuusi. Olemme pysahtyneet jollekin asemalle keskella ei mitaan - onneksi loydan kaytavalta aikataulun joka kertoo kyseessa olevan paikan nimelta Sukh-Batar. Huomaan etta pysahdys kestaa vaatimattomat viisi tuntia!
Menen kaymaan ulkona ja huomaan etta lahes kaikki vaunut ja veturi ovat kadonneet. Asemalla on onneksi myos vessa, johon investoin viimeiset togrogini. Pitkan odottelun jalkeen junaan tulee univormupukuista vakea hoitamaan immigrationin ja tullin, sitten paasemme vihdoin liikkeelle. Puolen tunnin kuluttua pysahdymme Venajan puolella jossa odotellaan samoissa merkeissa reilu tunti. Saatuani leiman passiin paasen nauttimaan auringonpaisteesta Naushkin asemalle - siella on taas ohjelmassa yleista odottelua, junan vaunujen saatamista (veturi haviaa taas joksikin aikaa ja junaan tulee lisaa vaunuja) - pysahdykseen menee lahemmaksi kolme tuntia!
Juna lahtee vihdoin liikkeelle ja nyt pysahdyksia on varmaan 15min valein eli matkanteko on todella hidasta. Maisemat ovat muuttuneet metsaisemmiksi - havupuut tuovat kummasti mieleen koti-Suomen... Paiva menee lahella makoillessa ja syodessa - venalaiset rouvat tarjoilevat voileipia ja muita paikallisia eineksia. Illalla saavumme Ulan Udeen, jossa rouvat jaavat pois ja teemme pidemman pysahdyksen. Junaan tulee paljon lisaa vaunuja ja saan uudet hyttikaverit - kaksi naista ja yhden miehen. Yksi naisista puhuu yllattavan hyvaa englantia mutta kaikki vetaytyvat lahes valittomasti nukkumaan joten eipa naistakaan saa juuri mitaan irti. Ostin asemalta voileipa-ainekset ja nautin paikalliseen tapaan makkaravoileipia iltapalaksi. Menen nukkumaan puolen yon maissa ja herailen joskus tuntia ennen Irkutskiin saapumista.
Taytyy sanoa etta oli taas kohtuullisen tylsa junamatka - en siis ole vielakaan sisaistanyt Trans-Siberian syvinta olemusta?
Edessa on siis toinen n. 30h kestava junamatka. Talla kertaa kyseessa on joku todella verkkaista vauhtia kulkeva 'paikallisjuna' Ulan Batorista Irkutskiin - matkaa on reilut 1000km mutta jotenkin siihen saadaan kulumaan lahes puolitoista paivaa! Juna lahtee aikataulussa UB:n vaatimattomalta asemalta. Talla kertaa olen varustautunut runsailla evailla ja tuhlaan viela viimeiset togrogit asemalla ruokaan ja juomaan. Se kannattaa silla tassa junassa ei ole ravintolavaunua ollenkaan!
Matkaan taas neljan hengen soft sleeperissa kolmen venalaisen rouvan kanssa. He osoittautuvat harmittomaksi matkaseuraksi vaikka yhteista kielta ei taaskaan loydy. Mammat menevat heti nukkumaan junan lahtiessa iltayhdeksan maissa. Ulkona on pimeaa joten maisemista ei jaa mitaan havaintoja. Lueskelen kehnoa kirjaa puoleen yohon asti - oletan rajanylityksen tapahtuvan joskus keskella yota ja yritan pysya hereilla siihen asti. Nukahdan jossain vaiheessa ja heraan kun on taas valoisaa - kello on jotain kuusi. Olemme pysahtyneet jollekin asemalle keskella ei mitaan - onneksi loydan kaytavalta aikataulun joka kertoo kyseessa olevan paikan nimelta Sukh-Batar. Huomaan etta pysahdys kestaa vaatimattomat viisi tuntia!
Menen kaymaan ulkona ja huomaan etta lahes kaikki vaunut ja veturi ovat kadonneet. Asemalla on onneksi myos vessa, johon investoin viimeiset togrogini. Pitkan odottelun jalkeen junaan tulee univormupukuista vakea hoitamaan immigrationin ja tullin, sitten paasemme vihdoin liikkeelle. Puolen tunnin kuluttua pysahdymme Venajan puolella jossa odotellaan samoissa merkeissa reilu tunti. Saatuani leiman passiin paasen nauttimaan auringonpaisteesta Naushkin asemalle - siella on taas ohjelmassa yleista odottelua, junan vaunujen saatamista (veturi haviaa taas joksikin aikaa ja junaan tulee lisaa vaunuja) - pysahdykseen menee lahemmaksi kolme tuntia!
Juna lahtee vihdoin liikkeelle ja nyt pysahdyksia on varmaan 15min valein eli matkanteko on todella hidasta. Maisemat ovat muuttuneet metsaisemmiksi - havupuut tuovat kummasti mieleen koti-Suomen... Paiva menee lahella makoillessa ja syodessa - venalaiset rouvat tarjoilevat voileipia ja muita paikallisia eineksia. Illalla saavumme Ulan Udeen, jossa rouvat jaavat pois ja teemme pidemman pysahdyksen. Junaan tulee paljon lisaa vaunuja ja saan uudet hyttikaverit - kaksi naista ja yhden miehen. Yksi naisista puhuu yllattavan hyvaa englantia mutta kaikki vetaytyvat lahes valittomasti nukkumaan joten eipa naistakaan saa juuri mitaan irti. Ostin asemalta voileipa-ainekset ja nautin paikalliseen tapaan makkaravoileipia iltapalaksi. Menen nukkumaan puolen yon maissa ja herailen joskus tuntia ennen Irkutskiin saapumista.
Taytyy sanoa etta oli taas kohtuullisen tylsa junamatka - en siis ole vielakaan sisaistanyt Trans-Siberian syvinta olemusta?
No comments:
Post a Comment