Viimeinen paiva Pohjois-Koreassa koostuu lahinna junassa istumisesta. Toisin kuin tullessa kuljemme siis junalla aina Pekingiin asti. Ennen asemalle menoa kaymme viela pikaisesti tsekkaamassa 'Party Foundation Monument:in' ennen kuin on aika siirtya vanhalta Moskovan-junalta nayttavaan kulkupeliin. Saamme paikat erillisesta 'international'-vaunusta joka jatkaa aina Kiinan puolelle Dandongiin.
Juna kulkee lapi maan pohjoisosien, jotka ovat suurelta osin 'off limits' turisteille. Mitaan kovin mielenkiintoista junasta ei nay - ei varsinkaan niita kohuttuja pakkotyoleireja! Maisema on lahinna vuoristoa ja peltoja. Lahestyttaessa rajaa saamme vihdoinkin maistaa pohjoiskorealaista totalitarismia parhaimmillaan tullimuodollisuuksien kautta. Yhtakkia vaunuosasto on taynna univormuihin pukeutuneita virkailijoita, jotka alkavat systemaattisesti kaikkien matkatavaroita. Kaikki epailyttava materiaali kuten kirjat ja dvd-levyt herattavat kysymyksia - mitaan ei kuitenkaan takavarikoitu keneltakaan. Joka tapauksessa perusteellisin lapikaynti sitten Dominican banaanitasavalta-meiningin! Ikavin yllatys on kuitenkin tati, joka halusi tutkia kaikki kamerassani olevat kuvat! Niita ilmeisesti tsekataan satunnaisotannalla ja paasin jostakin syysta nauttimaan tasta ilosta. Tati loytaa vahintaan parikymmenta 'sopimatonta' otosta ja vaatii minua deletoimaan ne! Kyseisissa kuvissa on mm. niinkin raskauttavaa materiaalia kuten ihmisia puistossa, raitiovaunu ja julisteita matkamuistomyymalassa! Onneksi undelete-ohjelmat on keksitty mutta taytyy myontaa etta kyseinen toiminta pisti vituttamaan...
Parin tunnin odottelun jalkeen paasemme vihdoin ylittamaan rajan. Taytyy sanoa etta oli hieman helpottunut olo kun tiesimme isoveljen valvonnan loppuneen samalla kun paasimme rajajoen toiselle puolelle! Dandongissa vaihdoimme kiinalaiseen junaan, jossa oli ohjelmassa lahinna viimeisen illan bileet (=kortin peluuta ja mp3-disco seka whisky&green tea -drinkkeja). Lyhyehkojen younien jalkeen olikin edessa saapuminen Pekingin paarautatieasemalle noin klo 8 maissa.
Kokonaisuutena reissusta jai erittain hyvat fiilikset, erityisesti paikallisten ystavallisyys ja positiivisuus jai mieleen! Maasta ulkomaisissa lehdissa annettu kuva on kylla vahintaankin vinoutunut ja moni legenda osoittautui virheelliseksi. Maassa on kylla koyhyytta ja rumia taloja mutta se etta koko kansa nakisi nalkaa ja tyoleireja olisi joka kylassa on pelkkaa puppua. Kiersimme kuitenkin kohtuullisen laajan alueen - toki suuri osa pohjoisosista jai kokonaan nakematta. Yhta lailla vaatimattomia oloja loytyy kylla mista tahansa Kaakkois-Aasian maasta tai vaikka Venajalta... Toisaalta eipa juuri nakynyt katulapsia tai rikollisen nakoista vakea kaduilla. Pyongyangissa on myos paljon kauniita paikkoja - varsinkin jos ei mene liian lahelle betonikolosseja.
Viisi paivaa on sopiva pituus tallaiselle opastetulle reissulle - pidemmalla retkella museot yms alkaisivat varmaan toistaan itseaan. Olisi ehdottoman kiinnostavaa tehda reissu omillaan mutta se nyt vaan ei ole mahdollista. Ryhmamatka on mielestani huomattavasti privaattireissua parempi vaihtoehto - veikkaisin etta henk.koht. oppaan seura rupeaisi tympimaan jo parin paivan jalkeen. Rahaa ei juurikaan tallaisella all inclusive -reissulla kulu. Vesi maksaa 0.2e ja limut / olut 0.5e. Suurin menoera taisi olla hotellin kasinolle huvennut 30e. Matkamuistomyymaloista loytyy loputon maara todella friikkia tavaraa ja laadukasta taidetta - aiemmin mainittujen lisaksi oli mahdollista ostaa myos Kimilsungia-kukan sipuleita ja suuren johtajan kirjoittama lastenkirja. Itsellani oli ikava kylla viela sen verran reissua edessa etta ylimaaraista tilaa ei ollut - jos tulee pelkastaan talle retkelle kannattaa tosiaan varata tyhjaa tilaa matkalaukkuun!
P-Korea on jotain ainutlaatuista ja voi olla etta muutamien vuosien kuluttua meininki muuttuu tai sitten ei. Menkaa kun viela ehditte. Maassa kokee jatkuvasti 'what the fuck' -fiiliksia ja koko ajan ihmettelee monien itsestaanselvina pitamiensa jokapaivaisten asioiden puutetta tai hieman erikoista toteutusta. Esimerkkina naista mainosten totaalinen puuttuminen katukuvasta, autojen ja kauppojen vahainen maara, ei Internettia missaan jne... Mutta silti ihmiset nayttavat parjaavan ja hymy on herkassa!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment