Here's a more detailed story about the train journey from Beijing to Ulan Bator. This is based on the paper notes I wrote in the train. English version might be coming up later...
Tanaan alkaa reissun viimeinen osuus eli hidas matka Mongolian ja Venajan kautta kohti Helsinkia. Matka alkaa Pekingin paarautatieasemalta ennen aamukahdeksaa. Paikan paalla on normaali kaaos - tosin juna loytyy helposti ja sinne paasee ilman suurempaa byrokratiaa. Odotushallissa tormaan laumaan valkoisia naamoja - lahinna varvastossuihin sonnustautuneita karvanaamoja ja kipeasti kauneudenhoitoa kaipaavia teini-ian jo ohittaneita hippityttoja. Lisaksi paikalla on muutama varttuneempi lansimaalainen matkaaja, aasialaisia on aika vahan. Olen buukannut paikan 4 henkilon 'soft sleeperista' - se nayttaa olevan samaa sarjaa kuin muissakin kiinalaisissa yojunissa. Huomaan olevani ainoa matkustaja kyseisessa hytissa, muutenkin juna on puolityhja. Kyseisessa vaunussa nayttaa olevan lahinna lankkareita - arsyttava aussi-aksentti raikaa kaytavilla...
Juna lahtee liikkeelle aikataulussa ja ensimmaiset tunnit menevat vuoristoisella rataosuudella - maisemat ovat kieltamatta upeat. Lipun hintaan kuuluu kumma kylla kaksi 'ilmaista' ateriaa - nautin siis lounaan klo 11 maissa. Jotain peruskinkkimattoa, ihan ok mutta ei jaa historiaan... Tunnit kuluvat hitaasti silla junassa on hyvin vahan tekemista, lahinna syominen, juominen, lukeminen ja maisemien katselu... Ilma on helteinen ja hytissa on kuuma - onneksi siella on tuuletin ja saan olla yksin neljan hengen kopissa. Joka tapauksessa matkanteko alkaa puuduttamaan illan tullen vaikka olen vasta puolessa valissa 30h matkasta!
Juna tekee pari pikaista pysahdysta Kiinan puolella - asemien kaupustelijoilta voi ostaa lisaa ruokaa ja juomaa - tosin ravintolavaunun tarjonta on vahintaankin kohtuullinen jos se vain on auki! Matka jatkuu Pohjois-Kiinaan (tai itse asiassa ulko-Mongoliaan), jossa maisemat muuttuvat hiekkaiseksi aroksi. Asutus haviaa pikkuhiljaa ja pian ollaan keskella ei mitaan. Valilla nakyy lampaita siella taalla...
Illalliseksi tarjoillaan samaa ruokaa kuin aamullakin - olen kohtuullisen kyllastynyt muutenkin kun vihdoin saavutaan rajalle noin 12h matkanteon jalkeen. Aluksi kaikki luovuttavat passinsa Kiinan rajavartioille - sen jalkeen on vuorossa erikoinen harjoitus eli pyorien vaihto! Koska Kiinassa ja Mongoliassa on eri raideleveys pitaa koko junan jokaisen vaunun pyorasto vaihtaa lahella asemaa sijaitsevassa valtavassa hallissa. Taman operaation aikana ei saa poistua junasta vaan olemme koko ajan vaunuissa, joita siirrellaan ja nostellaan edestakaisin erilaisilla koneilla. Homma menee yllattavan kivuttomasti mutta koska vaunuja on lahes 20 kpl niin aikaa kuluu...
Vaihdon jalkeen palaamme asemalle, jossa on taas jotain epamaaraista odottelua - oletin etta saamme poistua asemalle syomaan ja juomaan... Vihdoin n. 3h saadon jalkeen paasemme liikkeelle ja ylitamme rajan. Mongolian puolella on vuorossa taas passi- ja tullitarkastukset. Tama sujuu kohtuullisen nopeasti - ehka vain tunti odottelua keskella ei mitaan. Junaan tulee myos lisaa vakea - ikavakseni saan havaita joutuvani jakamaan hyttini parin vuoden ikaisen mongoli-pikkunaperon ja hanen aitinsa kanssa. Odotan kauhulla koska tauoton itku ja jokellus alkaa. Lisaksi mamma virittaa pikku enkelin paskapotan keskelle hytin lattiaa joten lienee odotettavissa miellyttavia tuoksuja.
Kello on jo lahempana aamukahta kun paasemme liikkeelle kohti Ulan Batoria. 'Hyttikaverit' menevat onneksi heti nukkumaan eivatka aiheuta ylimaaraista metelia. Yhteista kielta ei tunnu loytyvan joten en saa mammasta mitaan kasitysta. Paatan menna hakemaan yopalaa ravintolavaunusta mutta huomaan sen vaihtuneen kokonaan toiseen rajalla! Uusi vaunu on kornin oloinen puupaneeleilla koristeltu versio, jonka valot ovat pimeana. Istun poytaan ja kymmenen minuutin odottelun jalkeen saan kuulla vaunun olevan 'closed'. Palaan nalkaisena hyttiin - olisi pitanyt ottaa muutama nuudelipontto mukaan kuten kaikilla muilla nayttaa olevan. Korvatulppien avulla saankin ihan hyvin unta aamukahdeksaan asti.
Kun heraan ulkona paistaa aurinko ja maisemat ovat muuttuneet todella karun nakoisiksi - joka suuntaan avautuu hiekkaista aroa ilman yhtaan elonmerkkia. Juna tekee pysahdyksen jossakin nimettomassa paikassa joka on yksi synkimmista nakemistani - todella rumia betonihokkeleita keskella autiomaata. Asemalla on jonkun verran vakea, ihmisten ulkonako on selvasti muuttunut - miten sen nyt kohteliaasti sanoisi - mongolialaisen nakoisiksi... Eli pikimustia tukkia, punaisia poskia seka kapeita tummia silmia nakyy siella taalla. Ravintolavaunu on onneksi auki ja sielta saa jonkunlaista aamiaista. UB on enaa parin tunnin paassa - sinne saavutaan aikataulussa ja guest housen kuski odottaa siella minua kuten on sovittu. Lisaa tarinaa UB:sta seuraavissa merkinnoissa!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment