Toinen paiva alkaa visiitilla kaikkein pyhimpaan eli Kim Il Sung -mausoleumiin, jossa suuren johtajan balsamoitu ruumis on esilla. Kyseessa on ilmeisen suosittu pyhiinvaelluskohde myos paikallisille, silla perille paastyamme kohtaamme valtavat jonot ja lukemattomia parhaimpiinsa pukeutuneita korealaisia... Eri ryhmia otetaan sisaan ilmeisesti minuuttiaikataululla ja aina noin 10-15 minuutin valein paasemme hieman eteenpain. Kauempana nakyy itse kohde eli valtava entinen hallintopalatsi, jota kaytetaan nykyaan ilmeisesti pelkastaan suuren johtajan palvontaan. Paikassa on tiukka dresscode - meita on etukateen neuvottu ottamaan solmio mukaan tata visiittia varten.
Paasemme vihdoin etenemaan lukuisia liukuportaita ja -hihnoja pitkin kohti paarakennusta, jossa ohjelmassa on kiertokaynti lapi lukuisien salejen missa johtajaa ylistetaan eri tavoin. Koko ajan taustalla soi mahtipontinen musiikki. Itse johtaja makaa balsamoituna yhdessa huoneessa, jossa kierramme ruumiin ja kumarramme hanta kolmesta eri suunnasta! Ruumis nayttaa kohtuullisen tuoreelta. Pokkuroivat ihmiset ovat hammentava kokemus... Jatkamme kierrosta muihin saleihin, joissa on mm. johtajan (valtava) kunniamerkkikokoelma ja henkilokohtainen junavaunu. Joukossa oli kuulemma joku suomalaistenkin 80-luvulla luovuttama kunniamerkki, ikava kylla en havainnut sita. Tunnelma on koko ajan harras ja epatodellinen, korealaiset kulkevat kuin unessa... Ikava kylla valokuvaus on kiellettya joten kuvia paikasta ei ole.
Jatkamme matkaa kohti laheista 'patsaspuistoa', jossa on lukemattomia paikallisten sotasankarien nakoispatsaita ja muuta sosialistista realismia. Sen jalkeen tsekkaamme Pyongyangin 'riemukaaren' ja ensimmaisen lukuisista matkamuistomyymaloista, jossa myydaan erittain mielenkiintoista tavaraa kuten esim. propagandakirjallisuutta ja vahintaankin epailyttavia laakkeita joiden pitaisi auttaa kaikkiin mahdollisiin vaivoihin aina aivokasvaimista radioaktiivisen sateilyn aiheuttamiin vammoihin!
Iltapaivalla lahdemme kohti Kaesaenin kaupunkia joka on lahella Koreoiden valista rajaa. N. 160 km matka kuljetaan pitkin paikallista 'moottoritieta', joka on levea viivasuora tie vailla juuri yhtaan liikennetta! Maisema on autio - asutusta ei nay kuin harvakseen, peltoja ja vuoria sitakin enemman. Siella taalla nakyy tyolaisia ahkeroimassa pelloilla ilman minkaanlaisia maatalouskoneita. Parin tunnin ajomatkan jalkeen saavumme kaupunkiin, jossa Pyonyangista tuttuja betonikolosseja, tosin hieman matalimpana versioina. Lisaksi kaupungissa on historiallinen alue, jossa on miellyttavamman nakoisia perinteisia korealaisia taloja - tulee hieman Japani mieleen!
Ennen kuin asetumme aloillemme kaymme tsekkaamassa kummallisen nahtavyyden nimelta 'Concrete Wall'. Kyseessa on kukkulan huipulla oleva tahystyspaikka, josta paasee ihmettelemaan Etela-Korean rajavarustuksia ja maiden valiin pystytettya betonimuuria, jonka olemassaolon E-Korea kiistaa. Sotilashenkilo kertoo meille 'totuuden' tasta rakennelmasta ja kiittaa lopuksi visiitista. Kiikareilla voi katsella kyseista rakennelmaa lahempaa - kieltamatta siella on joku muurin nakoinen viritys mutta on vaikeaa sanoa mika se tasmalleen on!
Palaamme hotelliin, joka on talla kertaa japanilaista ryokania muistuttava majatalo, jossa nukutaan lattialle levitetyilla futoneilla. Illan kohokohta on kuitenkin ruokailu, jossa paasemme maistamaan paikallista perinneherkkua eli koirakeittoa! Hoyryavassa astiassa oleva liha nayttaa erehdyttavasti haranlihalta ja ellen tietaisi kyseessa olevan naapurin Mustin voisin luulla syovani haranhantalienta tms. Soppa on erittain maukasta ja lisaan koiranlihan suositeltavien ei-vegaaniruokien listalleni...
Yo on kylma ja lamminta vetta ei tule, onneksi vallyja on riittavasti!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment