I did not have much time to see UB after my arrival before I had the chance to make an overnight trip to the nearby national park (well - 50 km away). Seeing the nature and countryside of Mongolia was one of the things I definitely wanted to do here so therefore I spent just one night in the guest house and started this brief trip with two spanish guys the next morning.
Saa oli ikava kylla muuttunut todella surkeaksi - illan vesisade oli yon aikana kaantynyt rannaksi ja lampotila oli varmaan jotain 5 asteen kieppeilla. Tamahan ei kuitenkaan suomalaista pelota vaan lahdimme reippaina matkaan klo 9 maissa. Yksi guest housen hepuista ajoi meidat tavallisella henkiloautolla lumisia teita pitkin kansallispuistoon, jossa pitaisi olla ohjelmassa mm. retkeilya, hevosratsastusta ja yopyminen perinteisessa mongolialaisessa asumuksessa eli jurtassa.
Noin 1,5h ajomatkan jalkeen saavuimme kohteeseemme. Kyseessa oli moderni paimentolaisleiri keskella hienoja vuorimaisemia. Kuskimme jatti meidat keskelle leiria ja poistui. Vastassa oli pari paikallista, joku viittoi meita menemaan lahella olevaan jurttaan. Jurtta muistuttaa hammastyttavan paljon Suomen armeijan puolijoukkuetelttaa seka ulkomuodoltaan etta kooltaan. Modernit versiot on tehty jostakin vedenpitavasta kankaasta ja sisalla on taas kerran tutun nakoinen kamiina. Tama meidan jurttamme oli ilmeisesti jonkunlainen vierashuone - kalustuksena oli lahinna muovimatto lattialla ja muutama sanky seinustoilla. Paivan ohjelma oli edelleen epaselva - huonosti englantia puhuva isantamme sanoi etta lounas olisi parin tunnin kuluttua ja hevosratsastus kello kolmelta iltapaivalla.
Lahdimme siis tutkimaan ymparistoa kun ilmeisesti mitaan erityista ohjelmaa seuraavalle parille tunnille ei ollut. Maassa oli lahemmas 10cm nuoskalunta - sade oli onneksi tauonnut. Espanjalaiset olivat vahintaankin fiiliksissa nahdessaan (ja koskiessaan) lunta, itse olisin jattanyt sen kylla mieluusti valiin. Liikkuminen vuoristoisessa maastossa oli varsin hankalaa ja vaarallista lumesta johtuen, kiipesimme parille lahistolla olevalle nyppylalle ihailemaan hienoja maisemia. Sen jalkeen kavimme tarkastamassa laheiset tilukset - alueella oli runsaasti kaikenlaisia elainsuojia ja hevoset, lehmat, lampaat ja vuohet temmelsivat vapaina. Siella taalla oli jurttia ja kavimme kurkistamassa muutamaan sisaan. Ne olivat selvastikin pysyvia asumuksia paikallisille, alueella oli vain muutama varsinainen talo. Pettymys oli tosin suuri kun jurtista loytyi televisioita ja tietokoneita, ilmeisesti oltiin kuitenkin viela aika lahella sivistysta!
Saimme lounaaksi jotain epamaaraista pyttipannua muistuttavaa mattoa, mongolialainen ruoka ei ainakaan viela ole tehnyt minuun suurempaa vaikutusta. Odottelimme taas vajaan tunnin kunnes isantamme poika oli saanut satuloitua hevoset. En ole ikina ratsastanut ja suoraan sanottuna en pida hevosista mutta pakkohan se oli lahtea mukaan koska ilmeisesti mitaan opastettua retkeilya ei muuten ollut luvassa. Hevoset olivat aika pienia ja omani vikuroi kovasti ennen kuin tajusin etta pidin ohjaksia liian kirealla. Saimme pikakurssin hevosen 'ohjaamiseen' ja ei muuta kuin menoksi. Oppaamme aloitti valittomasti laulun, jota kesti koko retken ajan. Hevonen osoittautui yllattavan sayseaksi mutta taytyy sanoa etta maisemat menivat hieman ohi kun koko ajan sai olla varuillaan elukan kanssa. Teimme reilun tunnin turneen ennen kuin palasimme takaisin - kuten sanottu olisin kuitenkin tehnyt taman reissun mieluummin patikoiden! Selvisin kuitenkin hengissa enka pudonnut hevosen selasta.
Retken jalkeen ei taaskaan ollut mitaan ihmeempaa ohjelmaa. Espanjalaiset halusivat levata joten paatin lahtea omin pain kiipeamaan laheisella vuorelle karjapolkua pitkin. Tama osoittautui hieman vaaralliseksi mutta palkitsevaksi harjoitukseksi silla vuorelta avautuivat noin puolen tunnin kapuamisen jalkeen hienot nakymat. Siella taalla nakyi lehmia ja 'kotiin' suuntaava lammaslauma tuli vastaan puolivalissa rinnetta. Auringon laskiessa palasin leiriin, jossa odotti illallinen, taas jotain pyttipannu-osastoa. Pimean tulon jalkeen ei ollut juuri muuta tekemista kuin hengailla jurtassa - onnistuimme lammittamaan sen saunaksi ennen nukkumaanmenoa joten oleskelu oli hetken varsin tuskallista. Onneksi lampo laski nopeasti ja nukuin todella hyvin - herasin tosin kerran kun ulkolampotila oli laskenut ilmeisesti pakkasen puolelle. Ei muuta kuin lisaa vaatetta ja peittoa paalle, herasin seuraavan kerran kahdeksan maissa...
Aamulla saimme jotain pullan tapaista aamiaiseksi ja ohjelmassa oli lahinna kyydin odottelu. Tein pienen omatoimisen patikkaretken lahiymparistoon, lumi oli sulanut yllattavan nopeasti ja saa oli selkea. Kyyti saapui sovittuun aikaan ja vahapuheinen kuski vei meidat takaisin guest houselle.
Kokonaisuutena ihan kiinnostava retki mutta ohjelma oli pettymys - olisin mielellani jattanyt hevoset valiin ja tehnyt muutaman tunnin patikkaretken noissa huikeissa maisemissa. Tosin tama olisi voinut olla hankalaa lumesta johtuen. Lunta ei muuten enaa nakynyt paluumatkallamme kun olimme paasseet 10 km paahan leiristamme!
Saa oli ikava kylla muuttunut todella surkeaksi - illan vesisade oli yon aikana kaantynyt rannaksi ja lampotila oli varmaan jotain 5 asteen kieppeilla. Tamahan ei kuitenkaan suomalaista pelota vaan lahdimme reippaina matkaan klo 9 maissa. Yksi guest housen hepuista ajoi meidat tavallisella henkiloautolla lumisia teita pitkin kansallispuistoon, jossa pitaisi olla ohjelmassa mm. retkeilya, hevosratsastusta ja yopyminen perinteisessa mongolialaisessa asumuksessa eli jurtassa.
Noin 1,5h ajomatkan jalkeen saavuimme kohteeseemme. Kyseessa oli moderni paimentolaisleiri keskella hienoja vuorimaisemia. Kuskimme jatti meidat keskelle leiria ja poistui. Vastassa oli pari paikallista, joku viittoi meita menemaan lahella olevaan jurttaan. Jurtta muistuttaa hammastyttavan paljon Suomen armeijan puolijoukkuetelttaa seka ulkomuodoltaan etta kooltaan. Modernit versiot on tehty jostakin vedenpitavasta kankaasta ja sisalla on taas kerran tutun nakoinen kamiina. Tama meidan jurttamme oli ilmeisesti jonkunlainen vierashuone - kalustuksena oli lahinna muovimatto lattialla ja muutama sanky seinustoilla. Paivan ohjelma oli edelleen epaselva - huonosti englantia puhuva isantamme sanoi etta lounas olisi parin tunnin kuluttua ja hevosratsastus kello kolmelta iltapaivalla.
Lahdimme siis tutkimaan ymparistoa kun ilmeisesti mitaan erityista ohjelmaa seuraavalle parille tunnille ei ollut. Maassa oli lahemmas 10cm nuoskalunta - sade oli onneksi tauonnut. Espanjalaiset olivat vahintaankin fiiliksissa nahdessaan (ja koskiessaan) lunta, itse olisin jattanyt sen kylla mieluusti valiin. Liikkuminen vuoristoisessa maastossa oli varsin hankalaa ja vaarallista lumesta johtuen, kiipesimme parille lahistolla olevalle nyppylalle ihailemaan hienoja maisemia. Sen jalkeen kavimme tarkastamassa laheiset tilukset - alueella oli runsaasti kaikenlaisia elainsuojia ja hevoset, lehmat, lampaat ja vuohet temmelsivat vapaina. Siella taalla oli jurttia ja kavimme kurkistamassa muutamaan sisaan. Ne olivat selvastikin pysyvia asumuksia paikallisille, alueella oli vain muutama varsinainen talo. Pettymys oli tosin suuri kun jurtista loytyi televisioita ja tietokoneita, ilmeisesti oltiin kuitenkin viela aika lahella sivistysta!
Saimme lounaaksi jotain epamaaraista pyttipannua muistuttavaa mattoa, mongolialainen ruoka ei ainakaan viela ole tehnyt minuun suurempaa vaikutusta. Odottelimme taas vajaan tunnin kunnes isantamme poika oli saanut satuloitua hevoset. En ole ikina ratsastanut ja suoraan sanottuna en pida hevosista mutta pakkohan se oli lahtea mukaan koska ilmeisesti mitaan opastettua retkeilya ei muuten ollut luvassa. Hevoset olivat aika pienia ja omani vikuroi kovasti ennen kuin tajusin etta pidin ohjaksia liian kirealla. Saimme pikakurssin hevosen 'ohjaamiseen' ja ei muuta kuin menoksi. Oppaamme aloitti valittomasti laulun, jota kesti koko retken ajan. Hevonen osoittautui yllattavan sayseaksi mutta taytyy sanoa etta maisemat menivat hieman ohi kun koko ajan sai olla varuillaan elukan kanssa. Teimme reilun tunnin turneen ennen kuin palasimme takaisin - kuten sanottu olisin kuitenkin tehnyt taman reissun mieluummin patikoiden! Selvisin kuitenkin hengissa enka pudonnut hevosen selasta.
Retken jalkeen ei taaskaan ollut mitaan ihmeempaa ohjelmaa. Espanjalaiset halusivat levata joten paatin lahtea omin pain kiipeamaan laheisella vuorelle karjapolkua pitkin. Tama osoittautui hieman vaaralliseksi mutta palkitsevaksi harjoitukseksi silla vuorelta avautuivat noin puolen tunnin kapuamisen jalkeen hienot nakymat. Siella taalla nakyi lehmia ja 'kotiin' suuntaava lammaslauma tuli vastaan puolivalissa rinnetta. Auringon laskiessa palasin leiriin, jossa odotti illallinen, taas jotain pyttipannu-osastoa. Pimean tulon jalkeen ei ollut juuri muuta tekemista kuin hengailla jurtassa - onnistuimme lammittamaan sen saunaksi ennen nukkumaanmenoa joten oleskelu oli hetken varsin tuskallista. Onneksi lampo laski nopeasti ja nukuin todella hyvin - herasin tosin kerran kun ulkolampotila oli laskenut ilmeisesti pakkasen puolelle. Ei muuta kuin lisaa vaatetta ja peittoa paalle, herasin seuraavan kerran kahdeksan maissa...
Aamulla saimme jotain pullan tapaista aamiaiseksi ja ohjelmassa oli lahinna kyydin odottelu. Tein pienen omatoimisen patikkaretken lahiymparistoon, lumi oli sulanut yllattavan nopeasti ja saa oli selkea. Kyyti saapui sovittuun aikaan ja vahapuheinen kuski vei meidat takaisin guest houselle.
Kokonaisuutena ihan kiinnostava retki mutta ohjelma oli pettymys - olisin mielellani jattanyt hevoset valiin ja tehnyt muutaman tunnin patikkaretken noissa huikeissa maisemissa. Tosin tama olisi voinut olla hankalaa lumesta johtuen. Lunta ei muuten enaa nakynyt paluumatkallamme kun olimme paasseet 10 km paahan leiristamme!
No comments:
Post a Comment